7. kesäkuuta 2014

Täytyykö mökillä aina syödä kahden edestä?

Töiden jälkeen, helatorstain vastaisena keskiviikkona alkuillasta, pienessä tihkusateessa, lähdimme yhdessä parin ystäväni kanssa ajelemaan mökille kohti Porvoota. Brungergin tehtaalla ja myymälässä jäi tällä kertaa käymättä, mutta toisaalta ehkä parempi niin. Eipähän tullut epäterveellisiä herkkuja ostettua ja viimekertainen reissu ja asiakaspalautteeseen saatu vastaus eivät ainakaan tätä tyttöä miellyttäneet. Asiakaspalaute koski tuolloin heidän Internetsivuillaan virheellisesti ilmoitettuja aukioloaikoja, joiden vuoksi tuli turhaan ajettua Helsingistä Porvooseen. Tällä kertaa emme menneet Porvooseen  herkkujenhakureissuun, vaan mökkeilemään yhdeksi vuorokaudeksi. Pieni irtiotto arjesta teki varmasti jokaiselle meistä hyvää ja ajatukset sai kivasti muualle arjen kiireestä. Porvoon päässä kävimme kaupassa ja siitä sitten kohti mökkiä.



Keskiviikkona savustimme heti mökille päästyämme reippaan kilon verran lohta. Lohi oli kuljetettu Helsingistä asti kylmälaukussa, jotta se oli rauhassa saanut suolautua etukäteen. Lautaselle tiensä löysi myös muita herkkuja, joista mainittakoot Lotan sienisalaatti. Ruoan jälkeen alkoi ainainen kitinä siitä, että tuli syötyä liikaa (emme koskaan opi, että ei mökilläkään tarvitse ahtaa mahaa aivan täyteen, vaikka se itse savustettu lohi onkin aivan kertakaikkisen ihanaa!) ja väsymys alkoi painaa. Jälkiruoaksi oli muille tytöille Lotan leipomaa vehnäjauhoihin tehtyä maidotonta raparperipiirasta ja itse sorruin ostamaan porvoolaisesta kaupasta omaan ruokavaliooni sopivampaa Pirjon paakarin (maailman kuivinta) gluteenitonta ja laktoositonta mustikka-rahkapiirakkaa, joka kulki nimellä rahkatorttu. Rahkatorttu näytti oikein hyvälle, mutta siitä jäi todella kuiva suutuntuma ja se rapisi kovasti. Alkujaan olin ajatellut, että pärjään kyllä ilman herkkuja, mutta kun rahkatorttu sattui silmään, niin siinähän kävi sitten niin, että ostoskärryihinhän se päätyi, kun kerran muillakin tytöillä oli mökkipiirakkaa.

Lämmitimme vielä puusaunan, vaikka saunominen menikin kovin myöhäiseksi. Mökissä oli hieman koleaa ja ulkona satoi kunnolla vettä, joten saunaan oli aivan ihana mennä. En muista, koska viimeksi olisi ollut niin ihana käydä lämpimässä saunassa ja ulkona oli ihana vilvoitella pimeässä hiljaisuudessa ja kuunnella sateenropinaa. Kun vihdoin yöllä saunan jälkeen oli aika mennä nukkumaan, uni tuli saman tien ainakin itselläni.


Aamulla oli ihana herätä viileään aamuun. Ulkona tuuli, hieman satoikin ja nurmikko oli märkä sateen jäljiltä. Sää oli hieman syksyisen oloinen. Aamupala nautittiin sen verran myöhään, että sitä ei ehkä brunssiksikaan kutsuisi vaan pikemminkin lounaaksi. Eniten kaikki taisivat himoita edellisiltana savustettua lohta, joka on aina parhaimmillaan seuraavana päivänä leivän päällä nautittuna. Itse olin varautunut tätä varten, tuomalla kotoa leipää siltä varalta, että Porvoon kaupassa ei olisi mitään hyvää gluteenitonta leipää (kuten ei ollutkaan). Lautaselle tiensä löysivät myös edellisillasta jääneet salaatit ja takkaan teimme tulen, jossa teimme vielä takkamakkaroita Katan kanssa, samalla kun Lotta paistoi meille munia ja pekonia. Voi että, miten mökillä ruoka voikaan maistua hyvälle!!





Torstaina savustimme heti herättyämme lisää lohta, kotiinviemisiksi. Kotiin vietävät lohet olimme laittaneet suolautumaan keskiviikkoiltana mökille päästyämme ja ne kuljetettiin kotiin hyvin kylmlaukkuihin pakattuina. Kala on hyvin herkästi pilaantuva raaka-aine, joten se kannattaa aina säilyttää hyvin kylmässä. Itselläni kotiinviemisinä oli yhteensä reilu kilo lohta, joista osan nautin sellaisenaan, osan leivän päällä ja osan käytin suolaisten palojen täytteisiin, joita oli tarjolla lauantaina valmistujaisissani.