Äiti, Mother, Mom, Äippä, Mummu, Grandmother, Mamma, Madre, Isoäiti, Nonna, Mummo

Ihanaa Äitienpäivää 

kaikille Tupakeittiö -blogin lukijoille!

Meillä äitienpäivää vietettiin pakkaamalla kimpsut ja kampsut sekä koirat autoon lauantaina ja suuntaamalla äidin luokse yöksi. Pakko kertoa, että tuli nukuttua todella hyvin!

Kakun teimme yhdessä äidin kanssa sunnuntaiaamusta.

Kakkupohjana on kolmen kananmunan sokerikakkupohja, joka kostutettiin maidolla. Välistä löytyy vaahdotettua vaniljakastiketta sekä tuoreita mansikoita. Päällä kinuski ja reunoilta löytyy kermaa. Kakku on gluteeniton sekä laktoositon.

Raclette- ja suklaafondueilta

Lauantaina kokoonnuimme taas Kulinaaridaamien kesken meille, raclette- ja suklaafondueiltaa viettämään. Alun perin meidän oli tarkoitus tavata Johannalla, mutta päätimmekin pitää racletteillan ja vaihdoimme tapaamispaikaksi meidän asuntomme, meiltä kun löytyy raclettegrilli. Jälkiruoaksi valikoitui tuoreet hedelmät ja suklaafondue, kun kerta suklaafonduesettikin meiltä löytyi.

Tavallisesti olemme sopineet etukäteen, kuka tekee mitäkin ja tuo sitten paikan päälle. Tälläkin kertaa sovimme etukäteen tuomiset, mutta valmiiden piiraiden, pizzojen ja muiden herkkujen sijaan jokainen toikin erilaisia raaka-aineita raclettea ja fondueta varten.

Raclettegrillin olemme puolisoni kanssa ostaneet jo aikaa sitten -  n. vuosi takaperin, mutta sitä ei ole käytännössä tullut käytettyä, vaikka minun oli aivan pakko saada se juuri silloin. Tämä oli siis ensimmäinen kerta, kun söin raclettea eikä todellakaan jäänyt viimeiseksi. Aivan mahtava seurusteluruoka! Raclettegrillejähän on erilaisia: On pyöreitä, suorakaiteen muotoisia, neliöitä ja ties minkä mallisia. Grillauspintana on yleensä joko teflon- tai kivipinta tai molemmat. Osassa grilleistä on mahdollisuus säätää kuumuutta, toisissa taas ei ole kuin on ja off -napit. Meillä on Tefalin suorakaiteen muotoinen raclettegrilli, jossa on 10 kpl raclettepannuja tarttumattomalla pinnoitteella ja kuumuutta kestävillä kahvoilla. Grillin paistopinta on teflonia. Meidän grillissämme ei ole mahdollisuutta säädellä lämpöä, siinä on ainoastaan on ja off -toiminto, mutta se toimi oikein mainiosti. Tehoa löytyy 1350W.

Vieraiden saapuessa harjasin ja keitin suolalla maustetussa vedessä (maroccolaisia) uusia perunoita. Voi että kun voikaan pitää uusista perunoista! Pelkkä ajatuskin (pienistä suomalaisista) keitetyistä uusista perunoista, voista ja savulohesta saa ihanan kesäfiiliksen aikaan. Tällä hetkellä haavelein, että olisi mahdollisuus mennä ystäväni Lotan mökille kesällä, keittää siellä uusia perunoita ja savustaa heidän savustimessaan aivan taivaallisen makuista lohta itse. Ihan vesi tulee kielelle, kun ajattelenkin asiaa... Takaisin siis auringonpaisteisesta Porvoosta Helsingin vilpoiseen kevääseen ja viime lauantaihin...

Kun perunat olivat valmiit, paloittelimme vihannekset ja lihan. Lihana oli hurjasti kehuja saanutta Lillin tädin miehen metsästämää hirven vasaa. Liha on hyvä paloitella kohtuu pieniksi paloiksi raclettegrillillä grillatessa. Vihanneksina meillä oli paprikaa, herkkusieniä sekä kesäkurpitsaa ja muina lisukkeina löytyi cocktail-kurkkuja sekä salaattia. Raclettejuustoja ostimme kolmea erilaista, joita sitten maistelimme: kahta ranskalaista raclettejuustoa, joista toinen oli pastöroitua ja valmiiksi paloteltua, toinen taas suurempi juustopala (pästöroimaton), josta leikkasimme pöytään viipaleita. Kolmas juusto oli pästöroitu itävaltalainen raclettejuusto, joka tuli myös leikata itse viipaleiksi. Kaikki juustot olivat lehmänmaidosta tehtyjä. Jostain Elina taisi lukea että 150 g raclettejuustoa per hlö olisi sopiva määrä, joten ostimme yhteensä reilun kilon juustoja seitsemälle henkilölle. Melkein kaikki juustot tuli syötyä, pientä palaa lukuun ottamatta.

Racletteherkuttelun jälkeen pidimme pienen tauon ja siirryimme ruokapöydän äärestä sohville juttelemaan ja kun vatsassa taas alkoi tuntua siltä, että siellä ehkä olisi tilaa jälkiruoalle, kuorimme ja paloittelimme tuoreet hedelmät, Elina the kahvivastaava hoiti taas espresson ja minä vielä sulatin suklaan ja kerman kattilassa suklaafondueta varten.

Suklaafondue:

260 g tummaa suklaata
(käytimme Pandan tummaa suklaata)

2 dl kuohukermaa

Paloittele suklaa kattilaan ja lisää kerma, sulata miedolla lämmällä, samalla hämmennellen - varo pohjaan palamista!

Tämä määrä suklaafondueta täytti aikalailla oman suklaafonduepadan, mutta suklaafondueta olisivat työt kaipailleet vielä hieman lisää, joten voisin arvioida että tämä määrä riittäisi ehkä noin 5-6 henkilölle - meitä oli seitsemän.

Suklaafondueen dippasimme banaania, omenaa, päärynää, kiiviä, tuoretta ananasta ja viinirypäleitä. Tarkoitus oli ollut vielä ostaa hunajamelonia, mutta se olikin unohtunut kaupan hyllylle. Mutta ei se mitään, nämäkin olivat oikein hyviä vaihtoehtoja ja kesällä kun otetaan uusiksi, niin sitten se hunajameloni ja vielä tuoreita mansikoita.... Nammm!

Suklaafondue teki tosiaankin kauppansa, ja koska osan mielestä se loppui kesken, kierrätettiin kattilaa pöydässä, jossa suklaa oli sulatettu ja sieltä muutamat tytöt kaapivat vielä viimeisiä rippeitä. Kauha, jota oli suklaan sulatuksessa käytetty, nuoltiin puhtaaksi ja minun lautaseni (!!) jossa oli hieman suklaata jäljellä, kaavittiin myös putipuhtaaksi. Voi raukkoja. On se rankkaa, kun naisilta loppuu suklaa kesken.

Suosittelen lämpimästi racletten kokeilemista - erinoimainen seurusteluruoka ja jokaiselle sopivasti tekemistä! Ja suklaafondueta kannattaa myös kokeilla. Suklaina voi vaihdella valko-, maito- tai tummaa suklaata (myös niitä tummimpia suklaita!) ja dippailla voi esim. tuoreita hedelmiä ja marjoja tai vaikka vaahtokarkkeja. Me päädyimme tummempaan suklaaseen vaaleiden sijaan ja jätimme vaahtokarkit toiseen kertaan.

Vuosi vaihtui vatsat täynnä

Olimme kutsuneet muutaman ystävän sekä veljeni meille juhlimaan vuoden vaihtumista. Pyysimme heitä tulemaan tyhjin vatsoin ja lupasimme tarjota heille ruoat aina alkuruoista jälkiruokiin ja sanoimme syövämme pitkän kaavan mukaan. Olisi kuulemma pitänyt kuitenkin varoittaa paremmin ruoan määrästä, että olisivat voineet ottaa mukaansa löysemmät housut - täytyykin ensi kerralla muistaa tämä, heh heh. En tosiaan tullut ajatelleeksi, että ystävämme eivät ehkä olleet käsittäneet pitkän kaavan mukaan syömistä ihan samassa mittakaavassa kuin mitä tarkoitin. Italiassa, jos syödään pitkän kaavan mukaan, se tarkoittaa että ensin syödään alkupalat, jonka jälkeen on vuorossa yleensä jokin hiilihydraattipitoinen ruoka, kuten esim. pasta tai risotto. Tämän jälkeen syödään varsinainen pääruoka, joka yleensä on proteiinipitoinen ja sisältää lihaa, kanaa tai kalaa. Viimeisenä nautitaan jälkiruoka. Yksi ystävistäni naurahtikin, että vaikka hän tietääkin omasta kokemuksesta, mitä pitkän kaavan mukaan syöminen Italiassa tarkoittaa, ei hän silti ollut ymmärtänyt että meilläkin tosiaan on tarjolla yhtä monta ruokalajia. Sanoin kyllä vieraille monet kerrat, että ei tarvitse syödä jos ei jaksa tai maistu, mutta lautaset tyhjenivät kuin itsestään.

Vesilasit vielä kattamatta...

Vaikka pyysimme tuomaan vain itsensä, saimme tuomisiksi mm. kuohuviiniä ja ruusuja. Kuohuviinin laitoin heti kylmään, olin ajatellut että nauttisimme sen yhdessä saman illan aikana, mutta niin se ilta vain hujahti ja kyseinen viini jäikin juomatta. Ehkä ensi kerralla sitten, täytyy silloin juoda yhdessä tuo viini ja sanoa vieraille että ottavat verkkarit matkaan.

J.C. Le Roux La Fleurette kuohuviini & ruusut

Tupakeittiön Uudenvuoden Menú

Antipasti
Alkuuokana tarjosimme vieraillemme gluteenittomat mini-paprika-fetapiiraat, rucolaa, ilmakuivattua poroa sekä minimozzarellaa, miniluumutomaatteja ja proschiutto crudo'a (suom. ilmakuivattu kinkku) cocktailtikussa.

Primo piatto
Ensimmäisenä ruokana tarjolla oli spaghetti & pomodori freschi eli spaghettia ja tuoretomaateista tehty kastike, joka oli nimensä mukaisesti tehty tuoreista tomaateista, mutta sisälsi niiden lisäksi mm. oliiviöljyä, punasipulia, hieman pekonia, pikkuisen valkospulia, suolaa sekä itse tehtyä chiliöljyä terävyyttä antamaan. Muut saivat lautaselleen Barillan spaghettia, itse söin taas Le Veneziane'n gluteenitonta pastaa.

Secondo piatto
Pääruokana tarjolla oli uunilohta, maustettuna oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Lohi tarjoiltiin pitkään uunissa haudutettujen peruna- ja sipulilohkojen kanssa, jotka oli maustettu oliiviöljyllä, timjamilla, rosmariinilla, suolalla ja pippurilla. Lisäksi lautasella oli vihersalaatti, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan saanut mausteekseen oliiviöljyä ja ripauksen suolaa. Tarjolla oli myös lime- & sirtuunalohkoja sekä valmiit kaupan maustetut fraichet; valkospuli-yrtti sekä paprika-chili, joita sai halutessaan lisätä itse lautaselleen.

Dessert
Jälkiruokana oli kuohuvuviinilasiin tehty valkosuklaajuustokakku mango-passionkiilteellä sekä Lindt Creation Dessert -konvehteja, jotka olivat tuttuja vieraillemme mm. crème brûlé konvehdeistaan.

Ohjeesta riittää 8:lle

Pohja:
100 g Digestive -keksejä
25 g voita

 

Valkosuklaamousse:
5 dl Flora Kuohua

500 g Mascarponea

200 g valkosuklaata
2 rkl sokeria
4 tl vaniljasokeria

Kiille:

1 dl vettä
2 prk mango-Pilttiä

2 passionhedelmää

3 liivatelehteä

Murskaa keksit hyvin ja sulata voi, sekoita keskenään hyvin. Jaa kahdeksaan kuohuviinilasiin. Laita jääkaappiin täytteentekoajaksi.

Sulata suklaa. Vatkaa Flora Kuohu. Sekoita suklaasukla & mascarpone keskenään ja sekoita suklaa-mascarponeseos Flora Kuohun kanssa yhteen. Lisää sokeri ja vaniljasokeri, sekoita. Pistä massa pursotinpussiin ja pursota jokaiseen lasiin saman verran moussea. Laita jääkaappiin tunniksi.

Laita liivatelehdet kylmään veteen. Mittaa kattilaan muut aineet ja kuumenna kiehuvaksi, älä kuitenkaan keitä. Purista liivatteista vesi pois ja laita ne kattilaan muiden aineiden kanssa, anna sulaa ja sekoita. Kuumenna tarvittaessa vielä hieman seosta, jotta liivatteet varmasti sulavat. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi, sekoittele tarvittaessa välillä. Kaada kiille kuohuviinilaseihin ja laita jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi.

Bevande
Ruokajuomana oli tarjolla lime- ja sitruunalohkoin maustettua hanavettä, hyvän vastaanoton saanut kuiva kosovolainen Bodrumi i Vjetër valkoviini vuosikertaa 2006, puolimakea J.P. Chenet Medium Sweet valkoviini vuosikertaa 2012, sekä muutamaa erilaista limpparia.

Olemme kyllä varsinaisia bloggaajia Väritehtaan Suvin kanssa, kun jäi ruokakuvat miltei kokonaan ottamatta. Itse mietin kyllä tarjoilun lomassa, että sitten kun olen kasannut oman lautasen... Mutta aina kun olin lautasen tyhjentänyt, totesin että ei voi olla totta! Mutta ehkä seura oli niin hyvää, että unohtuvait sivuseikat. Vitsit sikseen, oli todella ihanaa istua pitkän kaavan mukaan pöydässä, höpötellen kaikennäköistä.

Ennen jälkiruokaa pidimme kuitenkin taukoa syömisestä. Tauon olisi muuten voinut pitää jo pasta- ja kalaruoan välissä, mutta olin laittanut lohen uuniin jo samaan aikaan, kun tarjoilin pastalautasia, eikä sitä viitsinyt turhaan jäähdyttää. Muutamaa minuuttia ennen puolta yötä menimme ulos odottamaan vuoden vaihtumista ja ihailemaan ilotulituksia ja hieman puolen yön jälkeen tulimme takaisin sisään valamaan uudenvuoden tinaa. Iltaan kuului mm. Aliaksen pelaamista ja uudenvuoden tinan valamista sekä valettujen tinojen tulkintaa; kuka sai paljon rahaa ja kuka onnea ja kenen elämässä tapahtuu yhtäkkisiä muutoksia. Saas nähdä, menivätkö tulkinnat nappiin.

Ihanaa alkanutta vuotta ja kaikkea hyvää vuodelle 2014!

Gluteenittomat Vohvelit

Olen pitkään ollut aikeissa ostaa vohveliraudan. Pitkään tarkoittaa siis vuosia. Jostan syystä en kuitenkaan sellaista ole hankkinut... ennen kuin NYT.

Olen Tefal Outlet Espoon Facebooksivusta "tykkääjä" ja ostanut sitä kautta useampia nk. supertuotteita. Pari viikkoa sitten siellä kaupattiin supertuotteena vohvelirautaa ja ajattelin että pakkohan se nyt on sitten vihdoin hankkia ja tulin tilanneeksi sellaisen. Pari päivää sitten kävin sen postista noutamassa. Olen ostanut muutamia muitakin supertuotteita edellä mainitun sivuston kautta ja mies aina kiittää, kun pienen keittiömme kaapit sen kuin täyttyvät täyttymistään (tai oikeastaan ei niihin enää mitään mahdu). Joka kerta kun ostan jotain uutta keittiöön, saan kuulla syvän huokauksen ja kysymyksen "mihinköhän tuokin mahtuu?"

Tänään syötiin illalliseksi uusia perunoita ja kylmäsavulohta, jälkiruoaksi tekaisin vohvelitaikinan ja vohvelit nautittiin tuoreiden marjojen sekä sokerin kera. Kermavaahto olisi ollut aika pop, mutta eipä tullut ostettua kaupasta, joten nyt täytyi pärjätä ilman.

Vohvelireseptin hain nopeasti googlettamalla ja törmäsin Henskiksen hekumalliset herkut -blogin gluteenittomiin vohveleihin, jonka reseptin hän on itseasiassa suunnitellut Arla Ingmannille. Alla ohje, kuten itse tein. Eroa alkuperäiseen ohjeeseen ei ole juurikaan; maitotuotteina käytin laktoosittomia tuotteita, sokeria laitoin aavistuksen enemmän kuin mitä alkuperäisessä ohjeessa oli, vaniljasokerin puolestaan jätin kokonaan pois.

     Aineet:
50g voita, käytin laktoositona
2 kananmunaa
3 dl maitoa, käytin laktoositonta
3 rkl sokeria
2,5 dl gluteenitonta jauhoseosta
ripaus suolaa
1,5 tl leivinjauhetta

     Paistamiseen:
voita, käytin laktoositonta

     Tarjoiluun:
tuoreita marjoja
sokeria

Sulata voi. Sekoita sokeri, gluteenittomat jauhot, suola sekä leivinjauhe keskenään. Vispaa kananmunat sekä laktoositon maito keskenään ja lisää muna-maitoseokseen vuorotellen sulatettu voi sekä jauhoseos, samalla vispaten. Vispaa hetki ja anna taikinan seistä muutama minuutti. Sivele hieman rasvaa kuumalle vohveliraudalle, lisää vohvelitaikinaa ja paista.

Vinkki 1 !
Riittää että sivelet vohvelipannulle rasvaa kerran-kaksi koko paistoaikana, jokaisen vohvelin jälkeen ei siis kannata sivellä uudelleen vohvelipannua rasvalla.

Vinkki 2 !
Huomioi että taikina kohoaa vohveliraudan sisällä, älä siis laita liikaa taikinaa vohveliraudalle ettei se valu yli kohotessaan.