Maapähkinävoismoothie

"Maailman paras herkkusmoothie: banaania, kookosmaitoa, maapähkinävoita ja kaakaojauhetta (sokeriton/raaka) nam nam.", luki kaverin Facebookstatuksessa uutisvirrassani, kirjautuessani sisään Facebookiin.

Noh, pakkohan sitä oli kokeilla ja hyväähän se oli!

Ei tullut mitattua aineita, täytyy lisätä ainemäärät kunhan seuraavan kerran teen taas.

Nepalilainen Kana

Tuntuu, että sitä tulee aina tehtyä samoja ruokia kotona, joten välillä tulee kyseltyä muilta, että "mitäs teillä syödään tällä viikolla?". Tällä kertaa satuin kysymään asiaa Jessicalta, joka luetteli muutamia ruokia, joista yksi oli nepalilainen kana. Kiinnostuin heti. "Ai, mitäs siihen nepalilaiseen kanaan tulee?" Jessica luetteli mitä raaka-aineita siihen laittaa ja muistutti ettei mausteissa saa säästellä.

Kaupassa muistui mieleen tuo kanaruoka. Aineksia en tietenkään enää muistanut kunnolla, mutta tuli siihen ainakin broileria, inkivääriä, garam masalaa ja turkkilaista jogurttia. En tiennyt käyttikö Jessica tuoretta vai kuivattua inkivääriä, mutta minä halusin ehdottomasti tuoretta. Ja sinänsä ihan sama, koska tämä ei sitten lopulta mennyt ihan Jessican reseptiikan mukaan. Ainakaan tomaattimurskaa ei tainnut Jessican nepalilaiseen kanaan tulla.

 Kotona alkoi vähän epäilyttää, että uppoaakohan ruoka puolisolle, kun hän ei hirveästi välitä intialaisesta tai nepalilaisesta ruoasta, mutta hyvää kuulemma oli. Ja omasta mielestä myös erinomaisen hyvää. Näin mausteinen ruoka ei tosin enää oikein sovi itselle, mutta tulipahan syötyä. Oli ilmeisesti imetettävän pikkumiehenkin mielestä aavistuksen liian mausteista. Mutta suosittelen!

 Nepalilainen kana

300 g broilerin fileesuikaleita

voita

4 valkosipulinkynttä

pala tuoretta inkivääriä

1/2 tlk tomaattimurskaa (á 400g)

garam masala -mausteseosta

suolaa

n. 2-3 dl turkkilaista jogurttia

Paista broilerin fileesuikaleet voissa pannulla. Lisää kaksi raastettua valkosipulinkynttä sekä raastettua inkivääriä, garam masala -mausteseosta ja suolaa. Paistele ja maistele (lisäile inkivääriä sekä garam masalaa niin että mausteet maistuvat kunnolla). Lisää tomaattimurska ja hauduttele kasaan. Lisää kaksi raastettua valkosipulia sekä tarvittaessa inkivääriä, garm masalaa sekä suolaa. Ota liedeltä ja lisää turkkilainen jogurtti. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita.

Tarjoile riisin ja salaatin kera.
Ohjeesta riittää kahdelle.

ps. Jos jotakuta kiinnostaa, tomaattimurskassa suosin Muttia ja turkkilaisessa jogurtissa Lindahlsia eli "partaäijää".

Porkkanapiirakka

Aina tässä käy näin... Ensin tekee mieli jotain (tässä tapauksessa persikka-rahkapiirakkaa), sitten jotenkin alan miettiä myös muita vaihtoehtoja (kuten mustikkapiirakkaa) ja lopulta kymmenen mutkan kautta päädyn tekemään jotain aivan muuta (porkkanapiirakkaa). Kaiken kukkuraksi totesin, että en enää välitä niiiiiiin hirveästi näin makeista herkuista ja että tätä tuli tehtyä ihan liikaa omiin tarpeisiin.

Tämä porkkanapiirakkaresepti on Annelin Kermaruusu -blogista. Vehnäjauhot vaihdoin gluteenittomiin ja kuorrutus on aavistuksen erilainen.

Pohja:

5 kananmunaa

5 dl sokeria

2 tl soodaa

3 tl leivinjauhetta

5 tl kanelia

3 tl vanilliinisokeria (käytin vaniljasokeria!)

7,5 dl vehnäjauhoja (käytin Semperin Fin Mix-jauhoseosta)

2,5 dl voisulaa tai öljyä (käytin voita)

7 dl porkkanaraastetta

Kuorrutus:

100 g voita (käytin n. 110g)

200 g sulatejuustoa

400 g tomusokeria (käytin 500 g)

5 tl vanilliinisokeria (käytin vaniljasokeria!)

(lisäsin 1 appelsiinin mehun)

pähkinä-/ mantelirouhetta

Kuori ja raasta porkkanat hienolla terällä. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuvat aineet keskenään ja lisää vaahtoon. Lisää lopuksi rasva ja porkkanaraaste. Kaada leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa n. 20 min. (paistoin lähemmäs 30 min.)

Sekoita täytteen aineet keskenään sähkövatkaimella ja levitä jäähtyneen pohjan päälle. Ripottele pinnalle pähkinä-/ mantelirouhe.

Maukas Perunasalaatti

Törmäsin Lauran BakeVille -blogissa Maukas perunasalaatti -ohjeeseen. Tämän ohjeen innoittamana tuli lauantai-iltana nautittujen pihvien kyytipojaksi tehtyä oma versio kyseisestä salaatista. Aika hyvää oli.

n. 500 g uusia perunoita

merisuolaa

1 pkt (170g) pekonia

1/2 nippua kevätsipulia

3 viipaletta aurinkokuivattua tomaattia

2 rkl aurinkokuivattujen tomaattien öljyä

1 prk (200g) Créme Fraîchea eli ranskankermaa

(suolaa)

valkopippuria

Keitä harjatut perunat suolalla maustetussa vedessä kypsiksi. Käyttämäni perunat olivat niin pieniä, että käytin ihan muutamaa lukuun ottamatta ne sellaisenaan. Pari perunaa puolitin.
Valuta vesi pois ja käytä kylmän veden alla, jotta perunat jäähtyvät.

Kuutioi ja paista pekoni pannulla. Silppua kevätsipulit sekä aurinkokuivatut tomaatit. Heitä kaikki raaka-aineet kulhoon ja pyöräytä sekaisin. Maista, ja mausta tarvittaessa vielä suolalla.

Maistuu hieman haaleana sekä ihan jääkaappikylmänä.

It's a Boy - Baby Showerit

Baby Showerit ovat käsittääkseni alkujaan Amerikasta, jossa tulevan äidin äiti, ystävät tai anoppi on järjestänyt juhlat uuden tulokkaan juhlistamiseksi. Juhliin oli tapana kutsua vain naisia ja niissä oli tapana jakaa vinkkejä tulevalle äidille ja tuoda lahjoja. Alkujaan juhlat järjestettiin vain ensimmäistä lastaan odottavalle, mutta nykyään juhlia järjestetään myös seuraaville lapsille kuin myös adoptiovanhemmille.

Suomessa baby showerit ovat vielä kohtalaisen uusi ilmiö, joskin nuorten keskuudessa varmaan melkein kaikki tietävät mistä on kyse. Vanhemmalle ikäpolvelle käsitys baby shower tai vauvakutsut saattaa olla täysin vieras käsite eli täällä niitä harvemmin tulevan äidin vanhemmat tai anopit järjestelevät tällä hetkellä - ehkä sitten muutamien vuosien päästä, kun oma ikäpolveni alkaa olla niitä tulevia isovanhempia (hui, ei ajatella sitä vielä!). Yleensä Suomessa järjestäjänä on esim. lapsen tuleva kummi, muutama läheisin ystävä tai tuleva äiti itse. Mielestäni baby showerit ovat mahtava tekosyy kerätä ystävät yhteen, syödä hyvin ja nauttia yhdessäolosta.

Tupakeittiössä -blogin hiljaisuus onkin johtunut kasvavasta maha-asukista, jota kutsumme nimellä Salamatkustaja. Hän on vienyt kovasti energiaa ja väsyttänyt tätä tupakeittiössä normaalisti paljonkin aikaa viettävää tulevaa äitiä. Ruoanlaitto ja leivonta eivät ole raskausaikana maistuneet ihan yhtälailla kuin ennen ja välillä jopa minä (mitä yksi ystäväni ihmettelikin tuossa aiemmin) olen sortunut einesten tai puolivalmisteiden syömiseen, kun ei vain ole yksinkertaisesti jaksanut tehdä joka päivä jotain kunnon ruokaa ja mies on paahtanut pitkää päivää. Sinänsä täysin väärä ajankohta syödä eineksiä, kun pitäisi huolehtia terveellisestä ruokavaliosta kasvattaessa Salamatkustajaa vatsassa, mutta ei niitäkään onneksi ole ihan hirveitä määriä tullut syötyä. Yleensähän itseäni einekset kuvottavat enkä välttämättä meinaa saada niitä alas ollenkaan. Samoin nakit ovat olleet aiemmin aikamoinen ällötys, varsinkin kypsentämättöminä, ne kun sisältävät pitkän litanian kaiken maailman aineita. Mutta tässä raskausaikana olen joskus jopa himoinnut joitain einesruokia ja alkupuolella nakkeja piti saada ainakin kerran viikkoon ja saatoin jopa ruoanlaiton lomassa syödä niitä yhden tai kaksi kylmänä paketista. Aika hullunkurista. Toivottavasti raskauden jälkeen normaali einesällötys palaa takaisin ja ruoanlaitto ja keittiössä pyöriminen normalisoituvat.

Vaippakakku entisiltä työkavereilta sisälsi mm.
kolmea erilaista vaippamallia, vaatteita, harsoja, tutteja yms. tarpeellista

Lahjuksia. Myös koirat saivat Ikean rotta-pehmolelun.

Minä järjestin omat vauvakutsuni itse viikko sitten lauantaina, 22.11. Kutsuin paikalle Salamatkustajan tulevat tädit, vanhoja rakkaita työkavereita ja kasan muita ystäviä. Olin aivan haltioissani, kun melkein kaikki pääsivät paikan päälle! Pari tyttöä tuli vain pyörähtämään, kun olivat menossa vielä jatkamaan iltaa muualle, mutta se että he tulivat edes käymään (joskin molemmat taisivat kuitenkin olla lähemmäs pari tuntia) lämmitti mieltä todella paljon. Sen sijaan pari hyvin läheistä ystävääni eivät päässeet paikalle, sillä toinen heistä on vaihdossa Amerikassa ja toinen asuu Italiassa, mutta pidämme sitten yhdessä vaikka tammikuussa jotkut pikkuiset vauvakutsut keskenämme, kun molemmat ovat täällä Suomen maalla. Tai ei niiden välttämättä vauvakutsut tarvitse olla, mutta kunhan vietetään hieman aikaa yhdessä. Syy, miksi en pitänyt näitä alkuperäisiä vauvakutsuja vasta tammikuussa, on se, että ajattelin että se on turhan lähellä laskettua aikaa enkä jaksa sitten enää kestitä niin montaa ystävää ja jos vaikka jotain muita vaivoja tässä vielä tulee, niin jää vielä koko kutsut pitämättä ja ystävät näkemättä.

Vaippakakun mukana tuli ihana vaippakortti

Vauvakutsujen tarjoilu oli pääasiassa gluteeniton ja laktoositon ja hyvin näytti piiraat ja muut gluteenittomat herkut uppoavan vieraisiin. Vieraat olivat myös niin ihania, että ottivat yli jääneitä ruokia mukaansa. Hyvin huomasi, että ei todellakaan jaksa enää häärätä keittiössä samaan malliin kuin ennen ja tämä jokin ihmeen raskaudementia (lieneekö väsymyksestä vai mistä?) verotti vielä oman osuutensa. Perjantain leivontarysän jälkeen jalat huusi hoosiannaa, vaikka olin levännyt aina välillä, himoitsemani gluteenittomien torttujen taikina unohtui tyystin tehdä (olin siis odottanut jo ikuisuuden tätä lauantaita ja tarjoilussa nimenomaa itse tehtyjä joulutorttuja), aiemmin viikolla tekemäni piparkakut unohtui laittaa tarjolle ja kun vieraat olivat hakeneet suolaisia tarjottavia lautasilleen, ihmettelin miksi kaikilla oli vettä mukeissaan... No tietenkin siksi että tämä raskaudementikko ei ollut muistanut laittaa juomia pöytään tarjolle. Kiltisti kaikki vain lipittivät vettä eikä kukaan sanonut mitään. Vähän nauratti.

Ohjelmana piti olla tietovisa, johon olin laatinut erilaisia kysymyksiä koskien mm. yleisesti raskausaikaa, Salamatkustajaa sekä itseäni ja puolisoani, mutta aika meni niin hirveää vauhtia eteenpäin että en todellakaan kerennyt edes ajattelemaan asiaa. Lisäksi minulla oli "vieraskirja", johon olin laatinut kysymyksiä joihin pyysin vieraita vastaamaan. Kysymyksinä oli mm. arvailua Salamatkustajan syntymäpäivästä, syntymäpainosta, -pituudesta ja -päänympäryksestä jne. Lisäksi kyselin nimiehdotuksia ja viimeisenä oli mahdollisuus kirjoitella terveisä Salamatkustajalle ja neuvoja tuleville vanhemmille. Tähän kirjaseen lisäilen vielä valokuvia raskausajalta, vauvakutsuista, kirjoittelen omia terveisiä tulevalle pikkuiselle ja pyydän tulevia isovanhempia sekä isoisovanhempia vielä vastailemaan kysymyksiin. Hauska sitten katsoa muutaman vuodenkin kuluttua tätä kirjaa ja katsella, kenen arvaukset osuivat nappiin vai osuiko kenenkään.

Tarjolla oli suolaisessa pöydässä...

* pinaatti-fetapiirakkaa (G,L)
* parika-sipulipiirakkaa (G,L)
* pekoni-herkkusienipiirakkaa (G,L)
* salaattia (G,L) - ja kasitteet unohtui laittaa tarjolle. Onneksi olin kuitenkin laittanut salaattiin jo oliiviöljyä ja ripauksen suolaa.
* itse tehtyä perunasalaattia (G,L)
* itse tehtyä sienisalaattia (G,L)
* coktailpiirakoita (nämä olivat gluteenipitoisia, mutta olin varannut pari Porokylän gluteenitonta ja laktoositonta riisipiirakkaa itseäni varten. Normaalisiti olisin halunnut kokeilla tehdä nämä itse, mutta tiedostin jo alun alkaen että en tule jaksamaan)
* munavoita (G,L)
* patonkia
* tuorejuustolevitteitä
* sipsiä + dippejä (G,L)

...ja jälkiruokapöydässä

* masukakku mustikka-vadelmatäytteellä (G,L)
* taatelikakku (G,L)
* joulutorttuja
* kardemumma-banaanimuffinsseja kermavaahdolla (G,L) - nämä otin vähän turhan myöhään pöytään jääkaapsta. Olin ajatuksissani pursottanut kermat valmiiksi päälle, joten säilytin nämä jääkaapissa. Maku on ja koostumus ovat miljoonasti paremmat huoneenlämpöisissä muffinsseissa.

Juomana oli...

* kivennäisvettä
* limpparia
* glögiä
* teetä

Lämmin kiitos vielä vieraille siitä, että tulitte paikan päälle. Kiitos lahjoista ja kiitos myös heille lahjoista, jotka eivät päässeet paikan päälle, mutta olivat niihin silti osallistuneet! Teitte tämän mamman todella iloiseksi!

Rahkainen omenapiirakka

Tämä ihana rahkainen omenapiirakka sai alkunsa alkusyksystä, kun kävelin kaupan heviosaston läpi ja aivan kertakaikkisen ihana suomalaisten omenien tuoksu kantautui nenääni... Eihän niitä voinut kaikkia sinne kauppaan jättää, joten ostin kotiin aika säkillisen kotimaisia ihanan tuoksuisia omenoita ja käytin osan tähän piirakkaan. Piirakka on siis tehty jo parisen kuukautta sitten, mutta nämä päivitykset ovat hieman jääneet taas. Koitan nyt parhaani mukaan ryhdistäytyä ja ehtiä päivittämään blogiakin!

 

 Pohja:

2 kananmunaa

1 dl sokeria

100 g voita

3 dl jauhoja (käytin glut. Fin Mix -jauhoseosta)

1 tl leivinjauhetta

loraus maitoa (laktoositonta)

Sulata ja jäähdytä voi. Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat sekä sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja lisää ne sekä jäähtynyt rasva munavaahtoon, sekoita. Lisää loraus maitoa ja sekoita. 

Paista uunin keskitasolla 200-asteessa n. 5 min.

Rahkatäyte:

1 prk rahkaa (laktoositonta)

3/4 sitruunan mehu

1 kananmuna

4 rkl sokeria

Omenatäyte:

omenoita kuorittuna ja lohkottuna

1/4 sitruunan mehu

1 rkl sokeria

kanelia

Sekoita kaikki rahkatäytteen aineet keskenään ja lisää uunista otetun pohjan päälle.
Sekoita kuoritut ja lohkotut omenat, sitruunamehu, sokeri ja kaneli keskenään ja lisää rahkatäytteen päälle.
Laita takaisin uunin keskitasolle 200-asteeseen ja anna paistua n. 30 min. Nauti jäähtyneenä.

"Maailman paras rahkapiirakka"

Tässä kesän aikana on tehnyt useaan otteeseen mieli rahkapiirakkaa - sellaista missä on paljon rahkaa ja hieman marjoja, pohjana esim. muruseos, mutta päällä ei sitten enää ole muruseosta. Rahka maistuu selkeästi ja on ihanan pehmeää ja sulaa suuhun. Olen kahdesti nyt kesällä tehnyt piirakkaa, mutta jostain syystä se alkuperäinen mielikuva on sitten lopulta muuttunutkin erilaiseksi versioksi, kun olen eksynyt googlen uumeniin, mutta hyviä nekin ovat olleet.

Eliminaatiodieetin jälkeen olen huomannut, että sokeri ei oikein sovi itselle - ainakaan suurissa määrin. Pala piirakkaakin tuntuu välillä turhan paljolle, joten olen sitten loput piirakkapalat suosiolla antanut pikkuveljelleni, puolisokaan kun ei juuri rahkan ystävä ole.

Tämän ohjeen löysin Sugar Mama -blogista, jossa se on nimellä Maailman paras rahkapiirakka. Pohja on ihanan pehmeä ja pinta rapea. Älyttömän hyväähän tämä on, mutta ei se ehkä aivan maailman parasta omasta mielestäni ole. Sitä vielä etsiessä...

Alkuperäisen ohjeen löytää Sugar Mama -blogista, jonne linkki ylempänä. Ei tässä montaa muutosta ole, mutta olen itse merkinnyt dl-mitoilla määrät, alkuperäisessä ohjeessa kun on käytetty mittana lasia. Oma versioni oli (yllätys yllätys) laktoositon ja gluteeniton, mutta alkuperäinen varmasti ihan tavallinen vehnäversio, joten onnistunee vehnäjauhoistakin! Suosittelen kokeilemaan.

Piiras suositellaan nautittavaksi jääkaappikylmänä!

Ohjeesta tulee n. 16 palaa

8 dl jauhoja (Fin Mix)
4 dl fariinisokeria
2 tl soodaa
2 tl leivinjauhetta
1 rkl vaniljasokeria
250 g sulaa margariinia tai voita (käytin laktoositonta voita)

Sekoita kaikki aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan taikina jaetaan kahteen osaan, mutta oma jakoni oli lähempänä 2/3 (pohjaan) ja 1/3 (muruksi päälle).

Lisää pohjaan:

2 dl piimää (käytin laktoositonta)
1 kananmuna

Lisää pohjaseos pellille (käytin n. 30x 27 cm vuokaa, jolloin piiraasta tulee paksumpi). 

Valmista rahkatäyte:

2 prk (á 250 g) rahkaa (käytin laktoositonta)
2 dl tomusokeria
2 kananmunaa
1 rkl vaniljasokeria
kunnon loraus sitruunan mehua.

Kaada rahkaseos pohjan päälle ja murenna loput taikinasta pinnalle.
Paista 200 asteessa n. 30-40 minuuttia.

Sugar Mamalta suora lainaus:

"Soodan puuttuessa olen yksinkertaisesti jättänyt sen pois, ja hyvin on kohonnut. Piimän olen joskus korvannut kermalla ja sitruunan mehun ananasmurskapurkilla. Olen joskus lisännyt täytteeseen myös säilykepersikkaa. Kokeilemisen arvoinen piirakka!"