THE Avokadopasta

Siitä on ehkä vuosi-pari, kun Alexander Gullichsenin avokadopasta löysi tiensä suomalaisten lautasille. Resepti levisi kulovalekan tavoin ja kaikki ylistivät tätä ruoka-annosta ja avokadot vietiin kaupoissa käsistä. Tämä pasta-annos on ensimmäinen ruoka, jota Alexander aikanaan vaimolleen tarjosi. Huhu kertoo, että tuolloin Hanna, Alexanderin vaimo, oli melkein itkenyt, sillä tämä ruoka oli ollut niin hyvää. Resepti on tosin hieman muuttunut siitä, mitä Alexander tuolloin Hannalle oli tarjonnut, nimittäin tuolloin oli myös vuohenjuustoa sekä valkoviiniä käytetty annoksessa.

Olen nyt tehnyt kahdesti tätä ruokaa. Ensimmäisen kerran ehkä vuosi takaperin, toisen kerran nyt tammikuussa. En oikein tiedä edes mitä sanoa. En halua olla töykeä, enkä väitä etteikö tämä olisi hyvä ruoka, mutta itseäni ei ainakaan itkettänyt. Ihan kohtuuperus pasta-annos omasta mielestäni, enkä mitenkään pysty olemaan yksi niistä monista suomalaisista, jotka hehkuttavat tätä ruokaa maasta taivaisiin. Mikäli tämän annoksen takia itkisin, itkisin hyvin vuolaasti aina kun Italiassa syön pastaa - tai oikeastaan jopa aina kun syön isälläni pastaa. Joskus jopa, kun itse teen pastaa. Lähinnä itselläni tuli sellainen tunne, että ehkä suomalaiset eivät vain osaa tehdä hyvää pastaa. En nyt tarkoita missään nimessä kaikkia suomalaisia, eli jos joku kokee mielipahaa kommentistani ja tietää tekevänsä erinomaista pastaa, en tarkoittanut sinua! Enkä myöskään tarkoita, että omat pastakokeilut onnistuisivat aina 100 %:sti. Mutta jos esim. ajattelee ravintoloita Italiassa, siellä harvoin saa ylikypsää pastaa, toisin kuin esim. Suomen ravintoloissa, joissa miltei aina (italialaisten omistamia ravintoloita lukuun ottamatta) saa eteensä ylikypsän annoksen. Viimeisin kokemukseni taitaakin olla La Famiglia -ravintolasta, jossa en enää ikinä tilaa pastaa (tai tuskin paljon mitään muutakaan). 7 min sijaan pastaa oli varmaan keitetty kolminkertainen aika ja kastike maistui sekä omasta, että puolisoni mielestä suoraan purkista otetulta valmiskastikkeelta. Tarjoilijakin oli niin mukava, että tiuski vain, kun kysyin pastan ylikypsyydestä. Miten satuinkaan erehtymään kyseiseen ravintolaan... En tiedä...

Hanna Gullichsenin blogissa, Avokadopasta - the original recipe -postauksen alla hymyilyttää pari kommenttia: yksi kiittää pastan suolavesivinkistä, toinen ehdottaa terveellisen ja hyvänmakuisen oliiviöljyn tilalle "paremman makuista rypsiöljyä". Rypsiöljy -kommentti piti ihan lukea pariin otteeseen, että ymmärsinkö nyt alkuunkaan oikein. Suolavesivinkki hymyilytti alkuun, mutta olen nyt puolen vuoden sisällä törmännyt sellaiseen asiaan täällä Suomessa, että suomalaiset eivät osaa suolata pastavettä oikein, jotkut eivät edes suolaa ollenkaan! Sen sijaan öljyä lorotetaan pastaveteen, jotta pastat eivät tarttuisi toisiinsa kiinni. Kerron teille oman näkökulmani asiaan: Pasta tulee aina keittää vedessä, jossa on tarpeeksi suolaa. Pasta laitetaan aina kiehuvaan veteen ja sitä sekoitetaan keittämisen aikana. Pastaa ei keitetä koskaan ikinä missään tapauksessa ylikypsäksi ja pastaa maistetaan ennen pastaveden kaatamista pois, jotta se on varmasti kypsää mutta ei kuitenkaan liian. Pastaan voi veden pois kaatamisen jälkeen lisätä hieman oliiviöljyä, jotta pastat eivät liimaudu toisiinsa kiinni. Ei siis rypsiöljyä, vaan extra neitsyt oliiviöljyä! Tai vastaavasti hitusen kastiketta, jota pastan kanssa tarjotaan.

Mikäli jollekin jäi epäselväksi, yllä mainitut mielipiteet tämän annoksen suhteen ovat minun mielipiteitäni. Jokaisella olkoon omansa eikä makuasioista voi kiistellä. Olen siis sitä mieltä, että tämä on hyvä ohje, mutta ei niin hyvä, että se omasta mielestäni ansaitsisi niin suurta huomiota, mitä se aikanaan sai. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, jos se vaikka teissä muissa saa kyyneleet silmiin.

 Avokadoista vielä sen verran, että miten ihmeessä hevi-osastolla (hedelmä-vihannes) ei osata erotella kypsiä avokadoja pilaantuneista?? Olen lähiaikoina syönyt paljon avokadoja ja aina välillä ihan ärsyttää, kun hyvä että ehtii hipasta avokadoa, niin se jo miltei räjähtää käsiin ja joskus tuntuu ihan mahdottomalta löytää edes yhtä syöntikypsää avokadoa, vaikka kävisi kolmessa ruokakaupassa, kuten esim. tätä ohjetta tehdessäni kävin. Miten niitä TODELLA YLIKYPSIÄ avokadoja ei ole voitu jo heittää pois. Vai luulevatko hevi-ostaton hoitajat todella, että ne ovat niitä juuri oikean kypsyyden saavuttaneita helmiä. Voin kertoa, että eivät todellakaan ole! Sopivan kypsä avokado ei ole niin kova, että sillä voi tappaa (kuten vanha esimieheni joskus sanoi) eikä niin kypsä, että sitä koskettaessa se räjähtää käsiin, vaan sellainen, jonka hedelmäliha antaa hieman periksi sitä puristettaessa. Joustava voisi olla hyvä sana kuvaamaan oikeaa kypsyyttä. Jos otat liian pehmeän, pahimmassa tapauksessa se on aivan musta ja haisee aivan kauhealle. Ennemmin ostat kotiisin raa'an ja kypsyttelet sitä hieman. Ylikypsää avokadoa ei kannata missään nimessä ostaa.

Alla alkuperäinen ohje boldattuna. Omat kommentit tavallisella fontilla.

AVOKADOPASTA

Neljälle tai kahdelle nälkäiselle aikuiselle

1 valkosipulin kynsi (tällä kertaa ei löytynytkään meiltä kaapista, vaikka niin kaupassa muistin, joten käytin kreikasta tuotua valkosipulioliiviöljyä)
0,5 chiliä, poista siemenet (käytin 1 kononaisen, mutta pienen chilin)
1 limetti
2 kypsää avokadoa, jos et löydä täydellisen kypsiä avokadoja, ei tämä resepti onnistu, jätä se toiseen kertaan.
suolaa
mustapippuria
loraus oliiviöljyä (kannattaa aina käyttää hyvää ja laadukasta extra neitsyt oliiviöljyä, ja unohtaa ne rypsiöljyt sinne kauppaan!)
kourallinen basilikaa
kourallinen lehtipersiljaa
30 g (1 dl) raastettua pecorinoa
30 g (1 dl) raastettua parmesaania
400-500 g spagettia

Voit tehdä kastikkeen suoraan tarjoilukulhoon, jossa kannat pastan pöytään. Pilko valkosipuli hyvin hienoksi, isot valkosipulipalat eivät ilahduta ketään (tai lorauta hieman hyvää valkosipulioliiviöljyä) ja chili, laita ne kulhoon. Purista limetin mehu mukaan. Halkaise avokadot ja poista niistä kivet. Kuutioi avokado kuoressaan ja kaiverra sisus ruokalusikan avulla kulhoon. Hienonna yrtit ja raasta juustot. Lisää suola, pippuri, oliiviöljy, hienonnetut yritit, se kä pecorino- ja parmesaaniraaste.
Pistä homma sekaisin lusikan avulla, maista. Kastikkeessa tulisi olla tarpeeksi suolaa, muuten lopputulos on mauton.
Keitä spaghetti al dente hyvin suolatussa vedessä (pastaveden tulee olla hyvin suolattua, että se maistuu merivedelle, ota tilkka lusikkaan ja maista. Suolattomassa vedessä keitetty pasta on - jos mahdollista - pahempaa kuin ylikypsä pasta.) Ota talteen vajaa desi keitinvettä. Valuta pasta lävikössä. 
Lorauta tilkka keitinvettä kastikkeen sekaan, ja pyörittele spaghetti kastikkeen kimppuun.
Raasta päälle parmesaania ja rouhi myllystä mustapippuria. Tarjoa heti.

Tämä pasta ei sovellu myöhemmin syötäväksi tai evääksi, sillä avokadot tummuvat nopeasti.

Ps. Käytimme tällä kertaa Di Vellan Linguine -pastaa, joka ei ole gluteenitonta. Alkujaan oli tarkoitus tehdä Lidlin maissipastalla, jota joku jossain olin kehunut, mutta siitä ei tullut syötäväksi kelpaavaa, eikä siis vetänyt mitenkään vertoja Le Venezianen maissipastoille (juu, olen ilmeisesti kovin hankala). Siihen hätään ei sitten ollut kuin gluteenipitoista pastaa kaapissa, joten siihen oli tyydyttävä.

Edit. 09.02.2014 klo 17:19
Pps. Helsingin Sanomien sivuilta voi käydä lukemassa toimittajan kirjoituksen "Avokadosta tehty hittipasta ei ole plagiantti", jossa käsitellään juuri tätä kyseistä Gullichsenien avokadopastaohjetta ja sitä, onko tämä ohje alkujaan Gullichsenien keksimä vai jo 1980-luvulta peräisin....